Teinien kansoittamassa leffateatterissa istui kaksi lähes kolmekymppistä naista, joilla meinasi karkit mennä väärään kurkkuun lihaksista. Olen kovin vahvasti liputtanut Edwardin puolesta, koska kirjoissa Jacob on aina tuntunut mun makuun vähän lapselta. No, onhan Edwardissakin suorastaan raivostuttanut ylidramaattisuus ja lievä neitimäisyys. Mutta nyt New Moonin nähtyäni valkokankaalla, käännän kelkkani (ainakin toistaiseksi). Jacob team, I'm yours! Sydän meinasi särkyä, kun piti katsoa poika paran rakkautta Bellaa kohtaan, eikä Bella voi toisella antaa sitä mikä kuuluu jo jollenkin muulle.

Itse elokuva oli pätkitty, totta kai. Tarina toimi kuitenkin, vaikka todettiinkin, että lopussa Bellan anteeksiantaminen oli kovin tympeä. Ei kukaan järjissään oleva nainen anna miehelle anteeksi tuollaista tekoa ihan olan kohautuksella, oli sitten kuinka rakastunut tahansa. Selkeästi iso osa leffaa oli myös herutus (toimi myös vähän vanhempiinkin naisiin ;) ). Sori vaan Edward, mutta ihmissusipojat hakkaa mennen tullen kalman kalpean kropan, vaikka se kuinka kimaltaisi. Melkein yhdyin vieressä kuultuun kommenttiin, kun Edward näkyi ilman paitaa "Hyiii.".

Mä en selkeästikään osaa nyt keskittyä muuhun kuin niihin lihaksiin, mutta tarvitseeko mun sanoa enempää:

Vai miten on?