Elämme jännitäviä aikoja. Olen varma, että olen raskaana, vaikka en itse usko sitä. Eikös kuulostakin järkevältä? :) Mutta samanlainen fiilis, kun tapasin mieheni ensimmäisen kerran. Eka ajatus oli, että tuo se on ja heti perään ajattelin, että eihän se nyt niin voi mennä. Samalla tavalla ajattelin monta kuukautta, enkä millään meinannut uskoa, että mies olisi oikeasti kiinnostunut musta, vaikka itse olin aivan järjettömän rakastunut.

Kuukautisten pitäisi alkaa torstaina tai perjantaina. Mutta miksi tämä fiilis? 1. Rinnat kipeät, mutta ei ikinä ole rinnat kipeät 2. Alavatsan vihlasut.. no nämä voi johtua ihan mistä vaan 3. SE tunne.

Mutta jo olisi aikakin. Onneksi en ole yksi niistä sekoilevista lapsettomista, jotka murtaa maailmansa joka kerta kun menkat tulee. Mua harmittaa sen hetken ja elämä taas jatkuu. Tiedän, ettei meissä ole mitään vikaa, joten lapsi tulee sitten kun tulee. Tosin voisi tulla vaikka nyt. :)