Laukussa kulkee tällä hetkellä mukana enkeleitä reilun 300:n sivun verran. Olen sinnikkäästi päättänyt lukea Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani -teoksen loppuun, vaikka se saakin raivostumaan monta kertaa. Miksikö? Nainen ei kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa! Lorna kertoo omasta elämästään, jossa enkelit ja ihmeet ovat jokapäiväistä. Siis tarina on todella viehättävä ja juuri minun makuun. Mutta Byrne olisi voinut toimia sanelijana jollekin sellaiselle henkilölle, joka osaa pukea tapahtumat tekstiksi. Jokainen kirjailija, joka käyttää "sitten" -sanaa edetäkseen tarinassa, voisi unohtaa uransa. Tietysti tuosta voisi kyllä ehkä ennemmin syyttää suomentajaa kuin itse kirjailijaa...

Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja vasta lähes aikuisena ensimmäisen kerran kyseenalaistin koko uskon. Suojelusenkelit on kulkeneet mukanani aina ja uskon vahvasti johdatukseen. Uskon sydämen ääneen ja siihen, että meillä on tarkoitus. Rukoilen ja kiitän Jumalaa. Jumalani on omani, enkä mielellään sotke uskoani kirkon uskontoon. Pidän itseäni siis loppujen lopuksi aika tapauskovaisena.

Uskon myös, että Byrnen kokemukset Jumalasta, hengistä ja enkeleitä on todellisia. Ehkä kuitenkin pienellä varauksella. Voiko Jumala muka oikeasti näyttää siltä miltä suurimmassa osassa maalauksia ja kuvia on piirretty? Vai onko piirrokset ja maalaukset syntyneet juuri Byrnen kaltaisten ihmisten käsistä?

Pidän kirjassa eniten ajatuksesta, että enkelit kuiskailevat korviimme ja tukevat meitä jokaisena hetkenä. Pidän ajatuksesta, että voisin sulkea silmäni ja keskittyä kuuntelemaan. Ajattelen enkelien äänen mielessäni sydämenääneksi. Ja saisin vastauksia ja helpotusta elämäni ongelmiin. Löytäisin oikean polun kulkea. Tietysti ihmisellä on vapaa tahto, eli äänen voi jättää myös kuulematta. Ihminenhän tekee virheitä.

Asiasta vesipostiin, onkohan kukaan lukenut Aikamatkustajan vaimoa? Kirjasta on ilmestynyt leffakin, jonka DVD julkaistiin hetki sitten. Kiinnostaisi vähän...