On aivan ihanaa tällaiset hetken ja ajat, kun käsissä pyörii monta hyvää ja viihdyttävää kirjaa. Tekisi mieli välillä hihkua ääneen. Hihkunkin ja sitten harmittaa kun muistaa asuvansa miehen kanssa, jonka kirjalliset lukukokemukset on jäänyt Aku Ankkaan ja Juoppohullun päiväkirjoihin. Ei niissäkään mitää vikaa ole, mutta joskus haluaisin hehkuttaa ja ihmetellä ääneen ja saada mieheni mielipiteen jostain kirjasta. En tietenkään odota, että Aikamatkustajan vaimo olisi tällainen kirja, ihan liian naisellinen miehelleni, mutta Nälkäpeliä olen yrittänyt saada mieheni lukemaan monet kerrat.

Aloitin tänään lukemaan Kadonnut Symboli -kirjaa Dan Brownin uusinta. En pysty vielä sanomaan juurikaan muuta kuin alku ainakin oli hyvin saman tyyppinen kuin edellisissäkin. Aina jään vain ihmettelemään, että mistä Brown kaivaa tietonsa kaikesta salaperäisestä ja mystisestä.

Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja vasta lähes aikuisena ensimmäisen kerran kyseenalaistin koko uskon. Suojelusenkelit on kulkeneet mukanani aina ja uskon vahvasti johdatukseen. Uskon sydämen ääneen ja siihen, että meillä on tarkoitus. Rukoilen ja kiitän Jumalaa. Jumalani on omani, enkä mielellään sotke uskoani kirkon uskontoon. Pidän itseäni siis loppujen lopuksi aika tapauskovaisena.

Uskon myös, että Byrnen kokemukset Jumalasta, hengistä ja enkeleitä on todellisia. Ehkä kuitenkin pienellä varauksella. Voiko Jumala muka oikeasti näyttää siltä miltä suurimmassa osassa maalauksia ja kuvia on piirretty? Vai onko piirrokset ja maalaukset syntyneet juuri Byrnen kaltaisten ihmisten käsistä?

Pidän kirjassa eniten ajatuksesta, että enkelit kuiskailevat korviimme ja tukevat meitä jokaisena hetkenä. Pidän ajatuksesta, että voisin sulkea silmäni ja keskittyä kuuntelemaan. Ajattelen enkelien äänen mielessäni sydämenääneksi. Ja saisin vastauksia ja helpotusta elämäni ongelmiin. Löytäisin oikean polun kulkea. Tietysti ihmisellä on vapaa tahto, eli äänen voi jättää myös kuulematta. Ihminenhän tekee virheitä.

Asiasta vesipostiin, onkohan kukaan lukenut Aikamatkustajan vaimoa? Kirjasta on ilmestynyt leffakin, jonka DVD julkaistiin hetki sitten. Kiinnostaisi vähän...

Toinen projekti, eli lapsettomuus on nyt päätetty pistää jäihin hetkeksi. Lääkärissä käynti selvitti sen, että hoitoihin päästään ja voidaan aloittaa heti, mutta mulla löy käynnin jälkeen liinat kiinni. Vaikka lapsi onkin sydämellisesti tervetullut, en vielä ole valmis luopumaan luonnollisesta yrittämisestä. Lisäksi työ tilanteeni on se, etten halua pamauttaa firmalle tietoon, että alan ramppaamaan haikaralääkärissä.

Pari loistavaa juttua, joita suosittelen ehdottomasti:

1. Dragon Age -peli. Paljon kehuja kerännyt viime vuonna parhaaksi peliksikin julistettu. Ilmestynyt ainakin PC:lle, Xboxille ja Pleikkarille.

2. Avatar 3D. Jos haluatte leffan katsoa, katsokaa se 3D:nä. Visuaalisesti upea, vaikka juoni onkin peruskauraa ja tiedät jo ennen sisään menoa kuinka leffa tulee loppumaan.

3. Suzanne Collins: Vihan Liekit Nälkäpelin jatko-osa on ilmestynyt nyt suomennettuna. En itse ole vielä lukenut kuin englannin kielisen, mutta eiköhän tuokin pian käsiini eksy.

Näillä mennään.

En tiedä odotinko liikoja, mutta jotenkin jäi vähän valju olo. Pidin siitä, että vampyyrit olivat oikeasti verta juovia ja auringon valosta vahingoittuvia. Lisäksi sarjastä löytyi ainakin yksi pullea tylsännäköinen keski-ikäinen miesvampyyri, joka pelasti kliseisiin hukkumisen, vaikka suurinosa verenimiöistä olikin pukeutunut mustaan ja lateksiin. Seksiä sarjassa oli enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi ihmisten väliset suhteet ja mielialat vaihteli ihan käsittämättömällä tavalla. Tuntui kuin olisi katsonut aikuisten versiota Twilightista. Tai asia taitaa kuitenkin olla ehkä toisinpäin, eli Twilight on nuorten versio The Southern Vampire Mysteries-kirjasarjasta, johon True Blood-televisiosarja perustuu.

Truebloodia on esitetty Canalilla viime vuonna ja toista tuotantokautta alettiin esittää viime syksynä. Ylen kanavilta on katsottavissa sarja ensi keväänä. Itse taidan totuttuun tyyliini odotella toisen tuotantokauden ilmestymistä DVD:lle ja hankkia sen sitten. Vaikka en täysin sarjaan rakastunutkaan, niin onhan siinä kuitenkin vampyyreita, muodonmuuttajia ja muuta mystiikkaa, eli se riittää tälle tytölle. Ja tulossa on ilmeisesti myös ihmissusia... Mitenpä muutenkaan, siellä missä on vampyyreitä on myös ihmissusia.

Mutta nyt Chisun toinen levy iskee luihin ja ytimiin. Radioissa on soitettu lähinnä vain Baden-Baden -kappaletta, joka onkin reippain biisi koko levyltä, mutta ei henkilökohtainen suosikki. Oma suosikkini on tällä hetkellä niukalla pistejohdolla parista muuta Sama nainen. Täytyy nostaa hattua naiselle. Levyn kappaleet on sydäntä särkevän kauniita, hauskoja, mahtipontisia, helppoja kuunnella ja samalla ajatuksia tuovia. Chisun herkkä ääni ei enää kuulosta särkyvältä, vaan siinä on voimaa. Lisäpisteitä sanoituksista, jotka ovat saaneet mut repeämään nauruun ja kyynelehtimään täydessä ruuhkabussissa.

Kuunnelkaa, oikeasti. Sillä mä suosittelen todella harvoin mitään levyä. Biisejä ehkä, mutta en ikinä koko levyä.

Muuten aika on tässä sujuvasti kulunut jouluvalmisteluiden ohella World of Wardcraft -pelin parissa. En muutaman vuoteen ole kyseistä peliä pelannut, koska jokainen pelikuukausi maksaa ja mun pelaaminen on juuri sellaista, että saatan pelata kaksi viikkoa ihan hirveällä innolla ja sen jälkeen en pitkiin aikoihin. Nytkin otin netistä ilmaisen 10 päivän kokeiluversion. Seikkailen sillä nyt hetken ja jos tuntuu siltä, että haluan lisää niin voin ladata taas omani pelini käyttöön.

Siksi koen olevani onnellinen. Mieheni on sanonut jo alussa, että lapsen tekeminen ei saa mennä tekemiseksi (no siihen se kyllä vähän on mennyt), eikä se saa vallata koko elämää. Järjen pitää pysyä päässä. Onneksi on pysynyt. Mutta ehkä se on myös luonne kysymys. Itse olen kovin optimistinen ja rauhaisa, vaikka sitä päälle päin ei aina usko. :) Ja onhan se miehellekin pelottavaa, kun naisesta, johon rakastui, tulee yhtäkkiä hormoonipäissään vauvoista lakkaamatta puhuva ja itkevä naisraunio.

Nyt on kuitenkin viikonloppu edessä. Meillä suunnitellut meno peruuntui, onneksi! Uutta ohjelmaa pää raksuttaa kiivasta tahtia. Joulukorttien loppuun askartelu, piparikirkko valmiiksi, kotiin joulukoristeet, sitä ennen lattioiden pesu, lahjaostoksia ja ja ja... Todennäköisesti makaan nojatuolissani huomenna kahteen asti päivällä kirja kädessä ja alan sen jälkeen vasta harkitsemaan jonkin suunnitellun ohjelmani osan toteuttamista. :)

Sunnuntaina arvostellaan Linnan juhlien puvut, kuten aina. :)

Hyvää viikonloppua ja Itsenäisyyspäivää kaikille!

Kuukautisten pitäisi alkaa torstaina tai perjantaina. Mutta miksi tämä fiilis? 1. Rinnat kipeät, mutta ei ikinä ole rinnat kipeät 2. Alavatsan vihlasut.. no nämä voi johtua ihan mistä vaan 3. SE tunne.

Mutta jo olisi aikakin. Onneksi en ole yksi niistä sekoilevista lapsettomista, jotka murtaa maailmansa joka kerta kun menkat tulee. Mua harmittaa sen hetken ja elämä taas jatkuu. Tiedän, ettei meissä ole mitään vikaa, joten lapsi tulee sitten kun tulee. Tosin voisi tulla vaikka nyt. :)

 Mutta olen silti aika ylpeä kyvystä lukea kirjallisuutta englanniksi. Nykypäivänä se taitaa olla ihan yleinen ominaisuus, mutta mulle se ei koskaan ollut selvää. Lukiossa englanninopettaja sanoi, etten koskaan tule pärjäämään kielitaidollani, koska sanavarastoni on niin surkea. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi suomalaiset ei puhu kieliä. Jokainen pelkää sanovansa jotain väärin tai käyttävänsä väärää sanajärjestystä. Tässä pelossa ja uskossa mäkin olin, kunnes meni ensimmäisen kerran ulkomaille ja huomasin keskustelevani paikallisten kanssa englanniksi. En täydellisesti vaan ymmärrettävästi. Töissä oli pakko alkaa olla ulkomaalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa tekemisissä ja sain asia hoidettua. Mitä enemmän käytin englantia sitä varmemmalta se tuntui. En enää ahdistu, jos joudun vastakkain ulkomaalaisten kanssa. Ainoastaan inhottaa, jos paikalla on myös muita suomalaisia. Tuntuu aina siltä, että he arvioivat kielitaitoani.

Ensimmäinen kirja, jonka luin englanniksi, oli Harry Potter (en muista enää olikohan viides vai mones). Olin juuri saanut luettu jo suomennetut versiot ja into päällä painelin kauppaan ostamaan uusimman osan, vaikka sitä ei vielä ollutkaan suomennettu. Päätin kokeilla, koska olihan sen jo monet muutkin lukeneet. Varasin viereeni sanakirjan ja aloin lukea. Se tunne mikä tuli, kun tajusin, että pystyin lukemaan ilman sitä sanakirjaa ja suht. nopeastikin vielä. Muutaman päivän päästä oli kahlannut läpi koko tiiliskiven paksuisen kirjan englanniksi! Pitkää kieltä kaikille opettajille.

Mutta takaisin asiaan.  The Hunger Games –sarjan kolmannen ja  viimeisen(?) osan julkaisemisesta ei ole vielä ilmoitettu päivää. Ensimmäinen osa ja toinen osa ilmestyivät vuoden välein syyskuussa, joten keskustelupalstoilla arvellaan, että kolmas osakin on ilmestymässä samaan tyyliin 9/2010. Tämän takia mä inhoan lukea sarjoja, jotka ovat vielä kesken. Haluan kaiken ja heti. Ilmeisesti sarjasta on myös ostettu elokuvaoikeudet ja huhujen mukaan ensimmäinen osa ilmestyisi teattereihin 2011. Toivottavasti, koska uskoisin, että sarja toimisi myös kankaalla hyvin.

Näitä odotellessa siirryn kirjaan City of Ashes The Mortal Instruments –sarjan toiseen osaan.

Leffaa mainostetaan kohutuksia ja sanoilla:"Ashton Kutcher laittaa naiset huohottamaan..." Pah. Mua lähinnä haukotutti. Ainoa asiat mikä saa pisteitä on Ashton Kutcherin hahmon Nikkin henkselit. Ne oli tyylikkäät.

Muuten aika on viime päivinä kulunut askarrellen. Teen innolla joulukortteja. Voisin ensi kerralla näpsästä muutaman kuvan ja esitellä aikaansaannoksiani.